keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Liesimaailmassa

Meidän siellätäällärakoja-keittiön syystunnelmia (Huom! Liesi 1, induktioliesi)



Eikö ole ihanat valot kaapinalusvalot meillä!? :D Suoraan 70-luvulla ja kuulemma keittiössä on ollut liesi, jääkaappi, liesituuletin ja nuo valot samaa sarjaa. Pitäisi tuumia maalaisiko nuo vai vaihtaisiko ne johonkin toiseen systeemiin. Onneksi Fairy ja pesuainepöntön kannet on vihreitä.. ;)




Yleisilmettä, mikä ei olekaan yhtään imarreltu, kun ennen meidän tähän taloon muuttamista keittiöön tehtiin lattiaremontti ja sen yhteydessä kaapit irroitettiin ja asennettiin takaisin ja siinä kävi se "Et saa laatikkoon takaisin"-efekti ja ovet ei asettuneet enää paikoilleen, laittoivat vetimet väärin jne jne eikä laitettu lainkaan sokkelia kaappien alle.. Sitä se on kun "ammattimiehet" tekee (Huom, liesi 2, sähköliesi)


Miehen syksyn projekti on muuttaa puuliesi kaasuliedeksi (Huom. liesi 3) ja projekti on mukavasti edistynyt. Luulisi, että tässä talossa olisi jotenkin erityisen hyviä ruoanlaittajia tällä liesiarsenaalilla. :D Pakko myöntää, ettei asia nyt ihan niin ole, mutta yksinkertaisesti sähköliesi ei jaksa lämmittää valurautapannuja tarpeeksi tehokkaasti joten on sitten ryhdytty etsimään muita vaihtoehtoja.


sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Astianvaihtoviikot

Haaveissa on ollut jo piiitkään uusi käyttöastiasto 18-vuotiaana Hobby Hallista tilaamani kukka-astiaston tilalle, mutta unelma-astiaston löytyminen on ollut yllättävän pitkällinen prosessi, kun kriteerejä on ollut niin paljon eikä yhdestäkään ole haluttu luopua.

Uuden astiaston kriteerit:
  • Puhtaan valkoinen, ei yhtään mitään koristeita
  • Simppelin näköinen eli ajaton, ei mitään krumeluureja
  • Tarvitaan matalat, syvät ja leipälautaset
  • Sopivan painavat ei huokoista materiaalia
  • Reunat pitää tuntua kivalle
  • Miehen täytyy hyväksyä astiasto
  • Ennen kaikkea halpa
Pitemmän aikaa olen markettien valikoimaa ja Ikeassa kävin useampaa astiastoa katsomassa ja ne ei kyllä olleet laadultaan tai väriltään sellasia, että olisin kelpuuttanut. Erityisesti kaksi viimeistä kohtaa on tulleet esteeksi. ;)

Haaparannan puolelta ICA Maxista mies löysi sopivan astiaston, johon kiteytyy kaikki kriteerit. Arkikäyttöastiasto on sellainen, että kun se on jatkuvassa käytössä niin en halunnut mistään kohdista luopua, kun pitemmän päälle vikaostos harmittaisi päivittäin.

Lisäksi astiastoon kuuluu kulhot ja tarjoilulautaset, joiden halkaisija on 33cm eli ei mahdu mihinkään kaappiin eikä astianpesukoneeseen. Mies halusi lautasensa ja maksoikin ne mukisematta, vielä kun pesisi.. ;) Lautaset kustansi 30 € (pelkät tarjoilulautaset 17€) ja kutakin on 4kpl. Mukit löytyivät sitten toisesta halpakaupasta, niiden hinta oli 2,20€/kpl. Sattumalta mukien ja lautasten väri on lähes yksi yhteen.


Uusi arkimuki KoKo-lautasen kanssa - väri natsaa saletisti, vaikkakin kuppi on korkeampi ja kapeampi kuin KoKo-muki.


Uudet lautaset korvasivat kukkalautaset (Vanhat lautaset päätyy isän keittiöön, kun isän käsi ei ole enää niin vakaa kuin ennen (käsi katkesi ja luutui vinoon) joten astioita menee rikki viikoittain).


Ikeasta kelpuutin entisten sinisten ja vihreiden lehmälasien tilalle hyvin yksinkertaiset lasit


Kaksikorvaiskupit oli ihan pakko ostos! Lautaset ja kupit on eri sarjaa, mutta väriltään ja tyyliltään passaavat yhteen.




keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Veikeiden koirapoikien kuulumisia

Muutama onkin kysellyt, että mitä meidän koirapojille kuuluu ja tässä poikien kuulumisia, olkaa hyvä. :)

Molemmat pojat ovat päässeet harrastamaan peltojälkeä, kulkeneet vapaana metsässä ja tapailleet koirakavereita ja ennen kaikkea leikkineet keskenään tuntikausia. Talven tullen käymme kokeilemassa poropaimennusta eli työtä johon nämä koirat on alkujaan jalostettu.

Huhtikuun alussa kotiutunut Jippo oli ihmeissään Jekusta ja päinvastoin. Aluksihan meni pari kolme viikkoa ennen kuin pojat tutustuivat, mutta kun tajusivat miten mukavaa seuraa toinen on (eikä toinen yritä syödä suihinsa) niin tuntitolkulla leikkivät ja sama meno on jatkunut ja jatkunut...

Jippo on nyt 8 kuukautta vanha ja Jekku puolestaan on 2,5 vuotta. Kumpikin ovat siis uroksia ja rodultaan suomenlapinkoiria.


Jippo & Jekku



Pienestä Jippokirpusta on kasvanut yli 17 kiloinen ja 50cm korkea teinipojankoltiainen. Jippo perinyt emonsa hurmaavan luonteen, väritysen sediltään isän puolelta ja karvanjakojonossa se on ollut kärkisijoilla. Sisustajan näkökulmasta katsottuna ei näistä karvaa lähde kuin kerran vuodessa karvanlähtöaikaan ja silloinkin vain harjaamalla.





Jippo aloitti näyttelyuransakin varsin mahtipontisesti ja oli paras uros ja VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras. Jo hyvin valmiiksi kehittynyt neitikoira meni Jipon ohi ja sen kyllä ansaitsikin.


Jekun kanssa ollaan käyty kattavissa terveystarkastuksissa (sydän kuunneltu, polvet kopeloitu, silmät peilattu ja kyynärät & lonkat röngtenkuvattu) ja todettu, että priimaa priimaa - parasta A-luokkaa ja luonnetestissä selvisi, että myös pääkopassa on kaikki palikat oikeissa paikoissa. :) Odottelemme vielä rungon ja pään kehittymistä ennen näytelmiin osallistumista, kun pojat kehittyy tyttökoiria hitaammin ja varsinkin Jekku on kasvunopeudeltaan ikimännyn luokkaa, mikä on hyväkin kun ei tule sutta ja sekundaa.



Nakin kopittelua ala Jekku:



Lisää kuvia täällä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Klaffipöytä

Pitkään olen haaveillut pienestä klaffipöydästä ja toinen haave oli pieni kirjoituspöytä olohuoneeseen. Kälyni, joka myy vanhaa tavaraa, osti kuolinpesän huonekalut ja näytti epätarkkaa klaffipöytäkuvaa kamerastaan ja ihastuin pöytään täysin, ja varasin sen siltä seisomalta. Muutaman viikon päästä pöytä tuotiin tänne meille kotiin ja onkin reilun kuukauden päivät ilahduttanut olohuonettamme.

Miehen mielestä pöytä on täysin väärän värinen verrattuna muihin puisiin huonekaluihin, mutta niinhän se tuppaa olemaan jos ei osta kaikkea uutena ja samasta paikasta. Vanhoilla huonekaluilla saa sitä tunnelmaa ja persoonallisuutta ja tasan tarkkaan samanlaista ei löydy toista. Pöydän alla lukee Laurila eli pöytä on evakkokuormassa tullut Karjalan suunnasta tänne pohjoiseen.

Kaveriksi klaffipöytä sai verhoilemani tuolin, mikä oli aikaisemmin takkahuoneessa.


Mukavinta pöydässä on se, että sitä voi jatkaa kummaltakin puolen pikkuisesti:

perjantai 14. lokakuuta 2011

Syysistutuksia

Viime viikolla laittelin muutaman callunan pelargonioiden tilalle ja moneen eri purkkiin kuusenhavuja. Tykkään hyvin yksinkertaisista syysistutuksista ja sellaisista mitkä kestää kevääseen saakka.

Kellokanervista luovuin ajat sitten, kun ne ei sovi kuin lasitetulle parvekkeelle tai kuistiin, kun ensimmäinen navakka tuuli vie kukat mennessään jättäen paljaat rangat jäljelle. Callunat kestävät paremmin tuulta ja tuiverrusta.




Kokeilin kesän mittaan monenlaista puutarhakalustetta pihalla ja aina ne oli jotenkin sen näkösiä, että ovat väärässä paikassa. Käly oli tehnyt puutarhakalustesettilöydön, johon kuului pöytä, kaksi nojatuolia ja kahdenistuttava puusohva. Ajallisesti ne sopivat 70-luvulla rakennettuun taloon kuin nakutettu joten ne saivat muuttaa meille. Sävyttävällä painekyllästetylle laudalle sopivalla aineella sai taas kalusteet uuden näköiseksi.

Rakkauspenkillä on mukava istua ja katsoa tähtitaivasta viltin alla. :)

Puutarhan istukset ovat vasta ensi kesänä hyvässä kasvussa, mutta jotain toivonpilkahduksiakin on puutarhassa näkynyt..



Jyväbaari

Maanantaina kävimme pikaisesti Oulussa ja sieltä löytää aina hauskoja tuliaisia itselle. Pitkään olen etsinyt jotain nättiä lintujenruokintatelinettä ja semmoinen löytyi nyt -50% alella eli hintaakin jäi vain 4 euroa. :)

Jyväbaari riippuu nyt omppupuussa:


Hauskoja metallitipusia:





torstai 13. lokakuuta 2011

Käpyjä patjan alla

Pikkuhiljaa olen alkanut saavuttamaan tasapainoa huolehtemisen takia. Olen oppinut, että on asioita joille en kertakaikkisesti voi mitään ja jotka eivät ole millään tavalla hallinnassani ja päästänyt niistä irti. Olo on helpottunut suuresti.

Isäni alkoholismi ja mieheni ADD eli ADHD ilman ylivilkkautta ovat tällaisia joille en kertakaikkiaan voi mitään. En voi parantaa heitä, mutta tukena voin olla. ADD:n diagnosointi vei useamman vuoden eikä meinattu päästä puusta pitkälle. Nyt onneksi ollaan päästy jo selville minkä asian kanssa olemme tekemisissä, mutta oikean lääkkeen ja sen määrän etsiminen on pitkällinen prosessi. Se voi viedä taas vuosia.

Tästä syystä petaan sängyn ehkä kerran viikossa, kun mieheni elää öisin ja minä päivisin. Emme voi kyllästyäkään, kun näemme niin harvoin. ;) Onneksi tyynypino on herkullinen katsoa. :)



Makuuhuoneessa muuten on asiat samalla mallilla. Näemmä tämä koti ei tarjoa montaakaan tai ainuttakaan vaihtoehtoa huonejärjestysten muuttamiseen. Mutta onneksi pikkutavaroita voi aina siirrellä ja niiden kanssa leikitellä..


Valaistu kranssi pääsi makuuhuoneen hyllyn päälle:


Sembramännynkävyt lasikupujen alle:


Ystäväni antama "tupaantuliaislahja"


Tästä saa vaikka mitä ideoita toteutettavaksi!


keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Puhdistautuminen

Tavarat, purkit, korit, koriste-esineet jotka eivät ole paikkaansa löytäneet tämän meidän ensimmäisen asumisvuoden aikana ovat päätyneet kirpparipöydälle myytäväksi. Kirpparipöydän pitäminen - siivoaminen, tavaroiden järjestely ja hinnoittelu on ollut yllättävän pitkä, hidas ja työläskin prosessi.

On ollut niin puhdistavaa käydä läpi kaikki laatikot, kaapit, purkit... ja ihailla tavaraa hetken ja laskea se sitten uudelleen liikenteeseen ja toivottavasti ne on päässeet hyvään kotiin. Aivan kuin olo olisi keventynyt, kun painolasti vähentynyt. Tavaran ote on monesti niin kova, että sen paineen alla voi pieni ihminen väsyä.

Olohuoneen ilmettä tänään..



Luopumisen lisäksi on kuitenkin tullut tehtyä muutamia hankintojakin ja näemmä hankintojen koko kasvaa ja määrä vähenee ja hinta nousee, mutta ehkä suunta on silti hyvä. Ehkä tässä mennään kohti rauhallisempaa kotia kun tavarapaljous vähenee? Vai väheneekö se. ;)


Ovaali kranssi on tuikutellut valojen voimin hämyisistä kesäöistä saakka


Keväällä uudelleen istutettu keltalehtinen kultaköynnös on toisen puolikuun mallisen pöydän vallannut ihan tosissaan. :) Hauskaa, että se viihtyy näin hyvin!


Kirpparipöydän tuloista osa vielä odottaa sijoituskohdettaan, mutta pienen osan sijoitin tähän tuoliin ja sen sisarukseen: