Kellokanervista luovuin ajat sitten, kun ne ei sovi kuin lasitetulle parvekkeelle tai kuistiin, kun ensimmäinen navakka tuuli vie kukat mennessään jättäen paljaat rangat jäljelle. Callunat kestävät paremmin tuulta ja tuiverrusta.
Kokeilin kesän mittaan monenlaista puutarhakalustetta pihalla ja aina ne oli jotenkin sen näkösiä, että ovat väärässä paikassa. Käly oli tehnyt puutarhakalustesettilöydön, johon kuului pöytä, kaksi nojatuolia ja kahdenistuttava puusohva. Ajallisesti ne sopivat 70-luvulla rakennettuun taloon kuin nakutettu joten ne saivat muuttaa meille. Sävyttävällä painekyllästetylle laudalle sopivalla aineella sai taas kalusteet uuden näköiseksi.
Rakkauspenkillä on mukava istua ja katsoa tähtitaivasta viltin alla. :)
Puutarhan istukset ovat vasta ensi kesänä hyvässä kasvussa, mutta jotain toivonpilkahduksiakin on puutarhassa näkynyt..
3 kommenttia:
Kanervista olen minäkin luopunut,ihan just samasta syystä=D Talvikuntoon ajattelin viikonloppuna partsia laitella,lähdetään tytön kanssa metsäretkelle sammalta,käpyjä yms.sellaista hakemaan,saas nähdä mitä saadaan aikaiseksi...Kauniita kuvia jälleen:)
Callunat on meilläkin, mun mielestä ne on paljon kauniimmatkin kuin kanervat. Ja äiti toi nimppariksi syklamin(vai-mikä-se-oli?) se on kans hyvin nätti! :)
Kirsi, hyvä kun muistutit - pitääkin käydä käpyretkellä. Olisi kiva saada jouluksi ja muutenkin käpyjä purkkeihin. :)
Senni, syklaamit on tosi nättejä :) Eivät vaan miusta koskaan tykkää... ;)
Lähetä kommentti