perjantai 6. huhtikuuta 2012

Perhosten metsästystä


Tiedättekö tunteen, kun joskus elämässä vain täytyy tehdä raskaita päätöksiä. Joskus se päätöksen tekeminen on niin vaikeaa, että siihen menee aikaa, mutta kun päätös on tehty ei voi enää kääntyä takaisin - eikä haluakaan.

Isäni meinasi menettää henkensä muutama viikko sitten, syynä oli alkoholin liikakäyttö. Puolitoistaviikkoa asustelin isäni taloudessa ja siivosin, selvittelin raha-asioita ihan vain huomatakseni, että kaikki oli retuperällä. Laskut erääntyneet, auto käyttökiellossa ja velkaa - sitähän riittää. Kaikki ihan vain vuodessa repsahtanut. Tuo selvittelyaika oli hyvin raskasta ja keho oli fyysisesti kipeä kaikesta siitä huolesta mikä mieltä painoi. Isä pääsi hoitoon ja on kuntoutunut, auto taas pelittää ja raha-asiatkin on hoidossa, joten sen suhteen ei ole hätää.

Tuona puolentoista viikon aikana mietin elämää hyvin monelta kantilta. Päätin, että minun on aika lähteä Anoppilasta pois, koska haluan pitää isäni vielä elämässäni ja niin kaukaa on vaikea auttaa, olla läsnä ja ikävöin lähimpiä ystäviäni liiaksi. Haluan myös elää omaa elämää ja tavoitella omia unelmia, ja puutarha on yksi niistä.

Niinpä lähes seitsemän vuoden avoliitto päättyi hyvissä tunnelmissa. Muutenkin se kipinä ja ne perhoset olivat kadonneet, ja se yhteinen kumppanuus ja päämäärä kateissa. Rakkaus muuttui ystävyydeksi ja toveruudeksi. Enemmänhän sitä suhdetta viimeisenä viikkona yritti pitää kasassa anoppi, joka tarjosi parisuhdeterapiaa ja terapiaa jota hän voisi meille pitää. Olihan anopin vaikutus ja läsnäolo niin murskaavaa, että ei terveessä parisuhteessa tarvita kolmatta osapuolta. Vuosien saatossa anopista on kertynyt niin paljon painolastia, että oli helpotus kun hän ei ole enää elämässä. Muuttoauto oli kuitekin tilattu, joten ei ollut sijaa millekään terapiamuodolle ja lähdin.

Lähimmille ystäville lähtöni ei ollut yllätys ja vaikka asiasta en ollut koskaan mitään puhunut, mutta he tuntevat minut paremmin kuin minä itse ja olivat nähneet sen jo ennalta. Nyt olo on levollinen ja helpottunut.

Tämä blogi päivittyy toki satunnaisesti ja ilmoittelen sitten, kun pääsen omilleni ja jospa vielä innostuisin ihan oman sisustusbloginkin perustamaan.

Lopuksi vielä, että uskon kuitenkin vahvasti, että niitä perhosiakin näen vielä tänä keväänä..

11 kommenttia:

Ziina kirjoitti...

Voimia, kyllä se kevät tulee ja ne perhosetkin.

quu kirjoitti...

Ziina, kiitos! Voiton puolellahan tässä jo ollaan. :)

Lumipyry kirjoitti...

Isoja vaikeita asioita. Voimia ja iloa elämääsi!

Merita kirjoitti...

Rohkeita päätöksiä, mutta oman onnen eteen niitä pitääkin tehdä. Hurjasti onnea uuteen elämään ja perhosten etsintään <3

SisustEllen kirjoitti...

Olipa koskettavaa tekstiä - nousi ihan vedet silmiin lukiessani.
Voimahaleja sinulle ♥♥♥

Merita kirjoitti...

Tiedän että sulla on paljon muuta ja tärkeää ajateltavaa, mutta blogissani on sulle tunnustus <3 Sun blogi on mun ehdottomia lemppareita ja toivon niin hurjasti että jatkat vielä bloggaamista jossakin muodossa.

Kirsi kirjoitti...

Isoja asioita sinulle siellä tapahtunut mutta kun kerran tunnet olevasi levollinen ja helpottunut niin varmasti oikean ratkaisun olet tehnyt ja en minä osaa sinulle muuta sanoa kuin toivotella onnea uuteen elämään:)Omastakin kokemuksesta tiedän että joskus vaikka se vaikeaa onkin on parempi päästää irti kuin pitää kiinni ja tavoitella sitä mitä ITSE pitää tärkeänä..Kovasti toivon että blogiasi päivittelet tai jos ihan uuden perustat niin käyhän huikkaamassa minullekin että pääsen sinnekin seurailemaan!Kaunista kevättä sinulle,kyllä ne perhoset sieltä ihan pian liihottelee<3

Rose-Marie kirjoitti...

Voimia Sinulle <3 Löysin juuri tämän blogisi, uuden ohella, enkä jää koko yöksi tähän kirjoittelemaan, joten kiteytän kaiken kahteen sanaan. MIELETTÖMÄN IHANA :)

quu kirjoitti...

Kiitos kaikille!

Syysiltojen tullessa voin rehellisesti sanoa, että tämä muutto oli hyvä ja oikea päätös. :)

Niitä perhosiakin on näkynyt ja nyt ollaan onnellisesti parisuhteessa ihanan ihmisen kanssa jollaista luulin ettei ole olemassakaan. On.

Amanda kirjoitti...

Voimia sinulle! Ihanasti kirjoitettu ja ihanat sivut! Jos kiinnostaa niin käy katsomassa myös oma blogini osoitteessa www.amandanunelmia.blogspot.fi
Kommentit on tervetulleita ja seuraamaankin saa alkaa =)

quu kirjoitti...

Kiitos kaikille vielä kerran kommenteista - näin vuosien päästä mietittynä tämä oli täysin oikea ratkaisu ja olen niin onnellinen. <3