torstai 16. joulukuuta 2010

Miun juttu

Mikä on se minun juttu sisustusksessa - aito, luonnonmukainen ja maanläheiset värit. Rakastan vanhoja huonekaluja, joissa näkyy elämisen jälki. Ne ovat sellaisia ystäviä joiden kanssa on mukava elää elämäni loppuun saakka.



Pienet lokerikot ja kannelliset puulaatikot, joita on sinne tänne ripoteltuna. Joku kätkee sisäänsä nauhoja, toinen kodin pieniä esineitä, kynttilöitä, ompelutarvikkeita.. Miehen mielestä nämä ovat maailman inhottavimpia esineitä, koska ei opi ikinä tietämään mitä niissä on sisällä. Elämä onkin hänen osaltaan suurta seikkailua meidän kodissa..


Lasiesineet - kerään Riihimäen lasin ja Karhulan vanhoja keittiötölkkejä; niitä löytyy puolen litran pikkuisista aina 10 litran jättitölkkiin saakka. Se näissä vanhoissa tölkeissä on hassuinta, että aito kansi voi maksaa kolmekin kertaa enemmän kuin itse lasitölkki. Uusin villitys on nämä lasikuvut. Nämä vihertävät kuvut on peräisin VillistäNiitystä. Niiden alla onkin tarkoitus kasvattaa perennoja kunhan kevät koittaa.

Jossain määrin kerään myös suomalaista desinglasia, kuten esim. Festivon kynttilänjalkoja, Nanny Stillin Grapponiaa, sekä lasiastioita ruskeana, sinisenä ja keltaisena.

Näitä kynttilänjalkoja varmasti pölyttyy lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa, mutta ne ovat todella kauniita ja kestäviä. Timo Sarpanevan Festivot ovat olleet myynnissä vuodesta 1967 ja niiden kulta-aika on mennyt ja tulossa taas.

Rauta- ja sinkkiesineet. Niitä ei voi ikinä olla liikaa, kun niillä voi tarvittaessa koristaa kuistia tai puutarhaa, jolla niihin saa enemmän elämisen jälkeä. Ne vain kaunistuvat, mitä enemmän niitä käytetään (ja ruostutetaan).


.. eikä kyllä erilaisia pajukorejakaan ole koskaan liikaa. Pajukoreihin on piilotettu lehtiä, pipoja, lapasia..


Meillä palaa jouluvalot kesät talvet pajutötteröissä - talvella niissä on lasikoristeita ja keväällä sitten pääsiäiskoristeita.


Muutenkin luonnonmateriaalit on lähellä sydäntä. Ne on parasta ekoilua tai meillä se on elämäntapa, kun meillä ei synny lainkaan kaatopaikkajätettä. Kaikki kierrätetään, enkä osta mitään tavaraa, mistä en vuosien päästä pitäisi tai mille ei löytyisi käyttöä. Muoviesineet on meillä tabu ja ne soveltuvat vain ruuan säilyttämiseen tai vaellukselle.

Luonnonmateriaaleilla sisustaminen on ekologista, kun jos ne rikkoontuvat voi puiset esineet voi polttaa tai kompostoida, metallin ja lasin kierrättää.

Isäni on työskenteli 42-vuotta levyseppänä ja äiti puolestaan työskenteli kodinhoitajana. Meillä on aina arvostettu luonnonmateriaaleja, vanhoja huonekaluja, luontoa, käsillä tekemistä ja suomalaisia lasiesineitä. Olen siis isän- ja äidintyttö. Nämä ovat kuitenkin asioita, joista olen ylpeä. :)



2 kommenttia:

HoO kirjoitti...

Kiva juttu, että sait vihdoin blogisi auki! Hyvältä näyttää kuten kauniissa kodissannekin.

Toivottavasti päivität tämänkin blogilistalle, niin tulee luettua aina mahdollisimman "reaaliaikaan" ;)

quu kirjoitti...

Kauan se otti, mutta yritän olla aktiivinen sen suhteen. :)

Blogilistallekin on rantauduttu!