Klaffipöytä

Pitkään olen haaveillut pienestä klaffipöydästä ja toinen haave oli pieni kirjoituspöytä olohuoneeseen. Kälyni, joka myy vanhaa tavaraa, osti kuolinpesän huonekalut ja näytti epätarkkaa klaffipöytäkuvaa kamerastaan ja ihastuin pöytään täysin, ja varasin sen siltä seisomalta. Muutaman viikon päästä pöytä tuotiin tänne meille kotiin ja onkin reilun kuukauden päivät ilahduttanut olohuonettamme.

Miehen mielestä pöytä on täysin väärän värinen verrattuna muihin puisiin huonekaluihin, mutta niinhän se tuppaa olemaan jos ei osta kaikkea uutena ja samasta paikasta. Vanhoilla huonekaluilla saa sitä tunnelmaa ja persoonallisuutta ja tasan tarkkaan samanlaista ei löydy toista. Pöydän alla lukee Laurila eli pöytä on evakkokuormassa tullut Karjalan suunnasta tänne pohjoiseen.

Kaveriksi klaffipöytä sai verhoilemani tuolin, mikä oli aikaisemmin takkahuoneessa.


Mukavinta pöydässä on se, että sitä voi jatkaa kummaltakin puolen pikkuisesti:

Madrid

Uutena vuotena tein muutaman maalauslupauksen ja Madrid-lipasto oli yksi niistä. Aikaisemmin punertavanruskea lipasto (katso kuva lopusta) muuttui raikkaan valkoiseksi ja saman tien lipasto sai äkkilähdön olohuoneeseen. Mietin värivaihtoehdoksi harmaata tai beigeä, mutta näin pieneen kalusteeseen ne eivät sopineet.

Lipaston päällä oleva seinänaulakko on sekin maalattu ja Halpahallista ostettu ruskea nelikoukkuinen naulakko muuttui tällaiseksi:


Madridlipasto on nyt paremmin esillä olohuoneen perällä, mistä olen niin onnellinen, kun se pääsi taas loistamaan. Lipasto on ensimmäinen ominpäin tehty huonekaluostokseni ikinä, joten se on minulle tärkeä ja siellä säilytän kynttilöitä. Muotokieleltään se on aika pelkistetty romanttinen, mutta tuo helmakaari on niin hauska. Haluaisin maalata ovet ja ovenkarmit, mutten tiedä tummentaisinko ne tummemmaksi (pähkinänruskeaksi) vai maalaanko valkoiseksi. Mitä mieltä olet?

Lattia on loppuunkulutettu parketti, enkä väristä pidä yhtään lattiassa enkä lattialistoissa. Lattialistat haluaisin vaihtaa ja lisäksi ollaan mietitty, että jos lattian sävyttäisi (kuultavaksi valkoiseksi tai pähkinänruskeaksi) tai maalaisi (valkoiseksi), tai laittaisi jonkun upean muovimaton (koirien tassuille parempi), mitä nykyään myydään tai laminaatin


Yksityiskohtia..

Pikkuinen sumutinpullo on ollut ahkerassa käytössä, vaikka se ei ole maailman kätevin käytössä..



Mainonnan uhrina kävin ostamassa Tiimarista pienen pupukuvun:

Madridlipasto ennen:

Naulakko ennen:

Pikkupenkki

Penkit on ihania! Tykkään niistä kovasti ja aloin miettimään, mistä saisi pienen penkin joko tasoksi tai istumapaikaksi. Kun oikein kovasti toivoo, niin joskus toiveisiin vastataan, sillä anoppi lahjoitti tällaisen pienen kahden istuttavan pikkupenkin:


Penkki on sen verran leveä, että siihen mahtuu kaksi 35x35cm kokoista istuintyynyä leikiten:


Muotojakin löytyy ja tämäkin kyllä päätyy maalauspajaan, kunhan ensin opin pikkunaperon aikataulun, niin jää sitä omaakin aikaa:

Lipasto

Tää ois tän koti-blogissa oli pieni kannanotto valkoiseksi maalaamista vastaan. Samaa mieltä ollaan täälläkin - kaikkiahan kalusteita ei kannata maalata, ei valkoiseksi eikä minkään muun väriseksikään vaikka se olisi miten se juttu just nyt.

Täällä Anoppilassa ei ole kovinkaan montaa huonekaluaarretta vaan ne on vielä isän luona, mutta yhden lipaston otin kuitenkin mukaani kun 5,5-vuotta sitten muutin isäni luota Ouluun. En voinut muuttaa ilman pikkulipastoa..

Lipasto kuuluu isoisoäidilleni eli mummoni anopille. Lipasto-reppana oli sullottu aittaan piiloon ja olipa mummo (s.1914) pitänyt sen päällä lemmujen rehusankoakin, josta jäi kanteen pysyvät jäljet. Hyvässä kunnossa, mutta elämää nähneenä lipasto on kaunein huonekalu, omasta mielestäni. Ilmeisesti anopin kanssa välit ei ihan olleet parasta mahdollista, kun lipasto ei saanut kannatusta. Laatikoiden kyljessä on isoisovanhempieni nimetkin eli mahtaako tämä olla häälahja. Aivan ihana juttu on se, että aikaisemmin kirjoitettiin huonekaluun aina sen omistajan nimet. :)

Pikkuisena hauvana Jekku nukkui aina tämän lipaston alla ja leikkiipä se nykyäänkin lipaston kyljessä. HOX possu! :)

Jalmari & Anna

Lupauksia

Vuodenvaihtumista juhlin Jekku-koiran kanssa kahdestaan. Koirataloudessa täytyy aina pitää huolta koirasta ensin ja sitten vasta tulevat muut tarpeet. Odotettavissa oli itkevä, läähättävä ja stressaantunut pieni karvaeläin, mutta onneksi kasvattaja tiesi paremmin. Paukkuarkuus tulee esille vasta vuoden vanhana, ja meilläpä ei sellaista huomattu lainkaan. Kävimme kävelyllä, leikimme, katsoimme telkkaria ja söimme sipsejä, siinäpä se iltama sitten olikin. :)

Vuoden ensimmäinen päivä lähti käyntiin pitkällä kävelylenkillä upeassa säässä ja samalla tutustuttiin lenkkireittimme varressa murisevaan mustaan jättikoiraan, joka osoittautui tytöksi ja vielä mukavaksi sellaiseksi.

Vuodenvaihteen viettoon tottakai kuuluu lupaukset. En varsinaisia lupauksia tee (kun en niitä kuitenkaan pysty pitämään), mutta lupasin kuitenkin pitää itsestä enemmän huolta, ainakin pikkiriikkisen. Nämä projektit haluaisin vuoden kuluessa saada tehtyä:

Vanha saunapenkki kaipaa vihreän maalin tilalle valkoista maalia ja istuin osa taas tummanruskeaa Osmo Color-vahaa. Sen väristä tummanpähkinän ruskeaa Osmoista ei löydy, joten haluamani värin saa sekoittamalla kahta eri sävystä Osmoa.


Kuningatartuoli tarvitsee uuden kankaan. Kangasta ei ole vielä valittu, joten se saa odottaa kunnes vastaan tulee joku oikein vastustamaton. Varmaan kuitenkin samettilinjalla mennään.


SiSu EkoStudiosta ostettu vihreä nurkkakaappi haluaasekin valkoisen maalipinnan, niin se on täydellinen olohuoneen nurkkaan. Siihen samaan nurkkaan, missä anopillakin on aina ollut nurkkakaappi. Tavaroiden paikat ovat siis juurtuneet syvään. :)

Koska asumme 70-luvulla rakennetussa talossa on olohuoneessa vastaavanlaista lasia käytetty kattovalaisimissa ja se olikin syy miksi kaapin ostin, kun se sopii niin mainiosti meille.


Madrid-lipasto tarvitsee myös valkoista tai vaaleanharmaata maalipintaa, kun se kärsi kolhuja sen verran pahoin muuton aikana. Eikä meillä punertavia huonekaluja olekaan joten sille ei ole oikein mitään järjevää paikkaa tässä asussaan. Tällä hetkellä se on arestissa takkahuoneessa. Lipastossa on alhaalla 2 isoa laatikkoa ja niiden yläpuolella 6 pikkulaatikkoa. Kuva on vuosien takaa entisestä kodista. Kaikki tavarat löytyy edelleen, mutta hieman eri paikoista.

Ohjaajatuoli

Ohjaajatuoli tarvitsi hieman kunnostusta, joten päätin uusia tuoliin uuden kankaan valkobeigestä markiisikankaasta. Lue tuolin entisestä elämästä alta.

Uusi kangas nimensä mukaisesti kestää valoa ja se on käsitelty, joten sen ei pitäisi homehtua niin helposti (jos on ulkokäytössä). En kyllä taida tätä sievää tuolia enää pihalle viedä. Tuolille on kuitenkin luvassa yhtä tärkeä tehtävä sisätiloissakin.. ;)


Tuolin uusi päällys valmistui jo lokakuussa kuten nämä pallokankaiset tyynytkin:


Uudistettu tuoli ja tyynyt samassa paketissa, mattona toimii pörrökankaasta tehty "talja":



Jouluna aloin miestä hieman moittimaan, kun en saanutkaan joululahjaa. Sitten muistin, että minähän sain joululahjani jo marraskuussa, kun hän osti minulle tämän ihanan sydänkuvioisen villaviltin:


Joulun kunniaksi ohjaajatuoli sai uudet joulusomisteet:


Kaunis yksityiskohta lumihiutalematosta:

Ohjaajatuolin entistä elämää:

Hankin Oulun Euromarketin puutarhamyymälän poistomyynnistä ohjaajatuolin kesällä 2009 ja ihana tuoli on palvellut meidän entisen kodin puutarhatuolina:



Tuolista päin oli hyvä istua ja katsoa kun koiramme Jekku (s.10.4.2009) kasvoi. Harmittavasti vain kangas alkoi likaantua ja homehtua. Koirasta sen sijaan kasvoi kelpo yksilö. :)

Kuningatartuoli

Kävin penkomassa Eurokankaan paitakangaslaatikkoa ja sieltä lähti mukaan hopeaista - ja kultahopeaista paitakangasta. Pussillinen kankaita maksoi 22 euroa ja siitä sain tehtyä monta isoa tyynynpäällistä ja muutaman pienen, sekä rahiin uuden hupun.


Tällaisia tyynyjä syntyi ja taustalla on Gripsholmin Galax-tähtityynynpäällinen.


Kuningatartuoliksi ristimäni tuoli vaatii laittoa, mutta sen jätän suosiolla myöhemmäs. Noiden naulojen yksittäinen irroittaminen vaatii kärsivällisyyttä ja odotan että saisin kärsivällisyyttä varastoitua. Kangas taitaa olla 70-luvulta ja se on raiskannut hyvän tuolin ihan täysin, hyvä niin sillä en olisi sitä muuten saanut itselleni hankittua.


Kuningatartuoli uusien tyynynpäällisten ja rahin kera. Rahi on todellisuudessa "lemmurahi" eli mustavalkoiseksi maalattua nahkaa, jossa mieheni joskus säilytti sukkia. Tämäkin rahi on tässä talossa ollut kauan aikaa ja palasi takaisin, mutta onneksi uusiin tehtäviin.