perjantai 4. maaliskuuta 2011

Lipasto


Tää ois tän koti-blogissa
oli pieni kannanotto valkoiseksi maalaamista vastaan. Samaa mieltä ollaan täälläkin - kaikkiahan kalusteita ei kannata maalata, ei valkoiseksi eikä minkään muun väriseksikään vaikka se olisi miten se juttu just nyt.

Täällä Anoppilassa ei ole kovinkaan montaa huonekaluaarretta vaan ne on vielä isän luona, mutta yhden lipaston otin kuitenkin mukaani kun 5,5-vuotta sitten muutin isäni luota Ouluun. En voinut muuttaa ilman pikkulipastoa..

Lipasto kuuluu isoisoäidilleni eli mummoni anopille. Lipasto-reppana oli sullottu aittaan piiloon ja olipa mummo (s.1914) pitänyt sen päällä lemmujen rehusankoakin, josta jäi kanteen pysyvät jäljet. Hyvässä kunnossa, mutta elämää nähneenä lipasto on kaunein huonekalu, omasta mielestäni. Ilmeisesti anopin kanssa välit ei ihan olleet parasta mahdollista, kun lipasto ei saanut kannatusta. Laatikoiden kyljessä on isoisovanhempieni nimetkin eli mahtaako tämä olla häälahja. Aivan ihana juttu on se, että aikaisemmin kirjoitettiin huonekaluun aina sen omistajan nimet. :)

Pikkuisena hauvana Jekku nukkui aina tämän lipaston alla ja leikkiipä se nykyäänkin lipaston kyljessä. HOX possu! :)

Jalmari & Anna


5 kommenttia:

Outi kirjoitti...

Upea kaluste. Vanhat kalusteet on järjettömän kauniita, kaikkea ei kandu tuhota maalaamalla..

Kirsi kirjoitti...

Ompas kertakaikkisen upea lipasto,ihana!Hauska tuo possun pyllistys,onkos se Jekun terkut lukijoille?;)

Sarkka kirjoitti...

Todella kaunis lipasto ja hyvän värinen.

HoO kirjoitti...

Mielestäni lipasto on juuri täydellinen tuollaisenaan. Arvostan esineiden tarinoita -> harmittaa kun itselleni ei ole päätynyt juuri mitään perintöesineistöä :/
*Voih*

quu kirjoitti...

Kiitos kaikille ihanaisille kommenteista, lämmittää niin kovasti mieltä, että iki-ihanasta lipastostani pidetään niin kovasti. :)

Kirsi, Jekulla on vinkeä huumorintaju, että voihan olla että possulla on joku suurempikin merkitys! :D

HoO, eipä meillekään jäänyt mummalta juuri mitään perittäväksi saakka, kun 70-80-luvulla lastulevyvillityksen aikana vaihtoi suurimman osan puuhuonekaluista lastulevyisiin.. ja osan poltti!!! Vain pari hassua on huonekalua on säilynyt ja nekin ovat juurikin olleen mumman anopin omia, joita ei ilmeisesti uskaltanut polttaa. ;)